Onni on...

...hyvä kampaaja

Hiuksissani on yksi... tai useampia... pigmenttinsä menettäneitä yksilöitä. Nuo harmaat karheat karvat ärsyttävät äärimmäisen paljon! Kun laittaa hiukset ponnarille, niin tuosta se menee/meni, vasemmalta ohimolta, harmaa raita. Niitä värinsä menettäneitä oli siinä ehkä kolme kappaletta, ja se harmaus näkyi sen kaksi senttiä, mitä sitä värjäämätöntä juurikasvua oli ehtinyt tulla, mutta viime päivinä en voinut enää muuta, kuin tarttua kulmakarvaväriin ja harjaan, ja sutasta ne piiloon, joka aamu. Niimpä sitten eilen varasin ajan kampaajalle, ja tänään, 85 euroa vähempi varaisena, voin jälleen katsoa peiliin näkemättä noita kolmea paholaista!

Hiukset on nyt leikattu, värjätty ja raidoitettu, ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Kampaajani on loistava, oman alansa ammattilainen!

Kampaajani myös jaksoi kiltisti rypistellä hiukseni kuiviksi, jolloin luonnonkiharat ovat parhaimmillaan, kiiltävät ja selkeät, eikä hamppuiset kuin peikonper*e, niinkuin yleensä... Sen kun viitsisi itekkin aina tehdä...

Tässä ne taas on!

HooäMmän pientenpuolen yöpuku :)
Tahtoo kans!

Terveisiä Tervakoskelta

sur sur

Joulupukki toi lahjaksi ompelukoneen...
Naapurilleni :)
Aiomme täten ehkä perustaa ompeluseuran, jonka nimeksi tulee: Fiiliksellä.
Sillä nimittäin syntyi elämäni ensimmäinen itsetehty kassi! Joo, jotkut on ehkä tehny näitä sarjatuotantona jo ala-asteella, mutta en minä.
Vaikka ompelukoneen kanssa ihan kavereita ollaankin, ei oo ikinä sen kummempia ompelupäiviä tullu pidettyä. Mitä nyt ne pakolliset joskus yläasteella.

Kangas on Eurokankaan alelaarista.

Joku saattaa kuvassa nähdä saumat, jotka ei nyt ihan kohdakkain ole, mutta minä nään IIIIHANAN itsetehdyn taideteoksen!

Kiitos Anskulle henkisestä tuesta, ompelukoneen käyttöoikeudesta, sekä evästyksestä!

Rööperi

Ei tullut tästä välipäivää, reippaasti lenkkeilin päivällä. Piti käydä vaan ihan pikkusen, niin että lihakset just lämpee, ja tukokset aukee, mut painoin hiki hatussa pitkin kylää. Hyvä fiilis.

Kävin äsken kaverin kanssa leffassa kattomassa uuden kotimaisen: Rööperi.
Hyvä leffa. Ankea omalla tavallaan, eikä kovin lohdullinen, mutta niin kovin suomalainen. Loistavat näyttelijät!

Periaatteeni elokuvissa käymiseen on se, että jos menee joku kotimainen elokuva, niin ensisijaisesti menen katsomaan sen. Harvoin on joutunut pettymään.
Yksi viime vuoden parhaimmista/hauskimmista oli kyllä 8 päivää ensi-iltaan, ja taas ehdottomasti sopimattomin/tylsin mun ja 5-vuotiaan Adan makuun oli Myrsky.
Ada piti viime vuoden leffoista eniten Risto Räppääjästä, joka oli kyllä munkin mielestä hyvä, niin hyvä, että ostin sen hänelle lahjaksi uutena vuotena. Leffan innoittamana Ada haaveilee rummuista, ja on jo katsonut uuden kodin pohjapiirrustuksista niille sopivan paikan pohjakerroksesta.
Seuraava katsottava olisikin sitten Blackout.